keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Turkin matkan alkufiiliksiä

Ohi on reissu tää, rusketusrajat, läjä vaatteita ja muistot käteen jää... Ton runollisemmin en ois voinu aloittaa mun kertomustani n. 10 päivän reissulta poissa kotoa. Olin jännännyt reissua ihan törkeen kauan ja oli se kyl kaiken pakkaamisressaamisen arvoinen. Sunnuntai aamuna startattiin enon auto ja lähdettiin ajamaan tuskallisen tylsää kahdeksan tunnin ajomatkaa Helsinkiin. Matka taittui nukkuessa ja lievästi pahoinvoiden, automatkat kun ei oo se mun juttu. Helsingissä yövyttiin sukulaisten luona ja seukki päivällä kierrettiin kaupoilla. Vaikka Helsingin pitäis olla maailman pienin suurkaupunki se on kyllä aivan tarpeeks suuri sokkelo mulle! Kaupoilla kuumotti niin törkeesti laarata syli täyteen vaatteita ja vallata sovituskoppi tunniks arpoen valkosen ja mustan väliltä, mutta pidin pintani! Nyt kun kerran liikenteessä oltiin omilla säästöillä ja syöminenkin on tärkeää. Sitä paitsi, enhän sitä valkoista röyhelötoppia ois tarvinnut... Lentokentälle lähdettiin sit suunnistaan AIVAN liian aikaisin yöllä! Miks sinne kentälle pitää mennä istumaan niihin epämukaviin penkkeihin kahdeksi tunniksi jos puolessa tunnissa ehtii mainiosti? Siellä sit odoteltiin ja istuttiin silmät kierossa lennon lähtöä. Lento sinne oli vaivaton eikä kestänyt kun sen vaivaiset kaks ja puoli tuntia, mutta se bussimatka hotellille! Jos autot ei oo mun juttu niin linja-autot vielä vähemmän. Onneksi sentään sen kahden tunnin istuminen palkittiin kun päästiin hotellille. Iso huone ilmastoinnilla! Ihmiselle, joka tykkää nukkua kuin eskimo iglussa se oli vähintään Jumalan lahja!
Hotellilta hipsittiin sit suoraan vastapäiselle rannalle. Hiekka oli +50 asteista ja aallot nakkas meidät onnettomat rantahiekkoihin asti :D Taivas oli pilvetön ja aurinko möllötti joka päivä. Voiko olla ihanampaa.